Tarinoita Aleksanterista : Nuori Aleksanteri

Aleksanteri Suurta esittävä patsas, joka on löydetty läheltä Erechtheionia vuonna 1886. Kaunis muotokuva nuoresta Aleksanterista, mahdollisesti Lysippoksen tekemä veistos vuodelta 336 eKr. Patsas on nähtävillä Acropolis Museossa Ateenassa.
Aleksanteri Suurta esittävä patsas, joka on löydetty läheltä Erechtheionia vuonna 1886. Kaunis muotokuva nuoresta Aleksanterista, mahdollisesti Lysippoksen tekemä veistos vuodelta 336 eKr. Patsas on nähtävillä Acropolis Museossa Ateenassa.

Aleksanteri Suuresta kertovat kirjalliset lähteet ovat kaikki hyvin vanhoja. Arrianos, kreikkalainen upseeri, joka palveli Rooman armeijassa, eli noin 400 vuotta Aleksanterin ajan jälkeen. Muutama sukupolvi ennen Arrianosta eli Curtius Rufus, joka on kirjoittanut Aleksanterin historian latinaksi. Curtius Rufusta ei pidetä yhtä luotettavana kuin Arrianosta, mutta hän on loistava tarinankertoja ja monet Aleksanteria koskevat kaskut ovat peräisin häneltä. Myös Plutarkhos on yksi niistä antiikin historioitsijoista, jotka ovat välittäneet meille tietoja Aleksanteri Suuresta. Kuitenkin yksikään niistä kirjoittajista, jotka ovat välittäneet meidän ajallemme tietoja Aleksanteri Suuren elämästä, ei ole ollut likimainkaan Aleksanterin aikalainen.

Arrianoksen ja Curtius Rufuksen kirjoja. Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja luettavaksi jokaiselle, joka haluaa perehtyä tarkemmin Aleksanterin elämään.
Arrianoksen ja Curtius Rufuksen kirjoja. Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja luettavaksi jokaiselle, joka haluaa perehtyä tarkemmin Aleksanterin elämään.

Aleksanterista on kirjoitettu paljon kaikkina aikoina ja hän on ollut kirjallisena hahmona merkittävä. Aleksanteria koskevat myöhäislatinalaiset legendat juurtuivat keskiaikaiseen kirjallisuuteen ja eräästä tätä aihetta käsittelevästä 1100-luvun runosta on peräisin runomitta, joka kauan hallitsi runoutta ja draamaa suurimmassa osassa Eurooppaa. Tästä runomitasta käytetään nimitystä Aleksandriini.

Plutarkhos kertoo, että Aleksanteri syntyi sinä dramaattisena syysyönä jolloin Herostratos sytytti palamaan Artemiin temppelin Efesoksessa hankkiakseen sillä tavoin itselleen kuolemattoman maineen. Efesoksen papit näkivät temppelin palossa ennusmerkin, pappien mukaan maailmaan oli nyt syntynyt soihtu, jonka oli määränä sytyttää tuleen koko orientti. Aleksanterin isä oli yhtä taikauskoinen. Philippos II kirjoitti heti Aristoteleelle ja ilmoitti tapahtuman (kirje on esitetty Aulus Gelliuksen esittämässä muodossa): ”Tiedä, että olen saanut pojan. Kiitän jumalia, en ensisijassa sen vuoksi, että hän on tullut maailmaan, vaan siksi, että hänellä on ollut onni syntyä sinun aikanasi”. Aristoteles otti opettajan tehtävän vastaan.

Artemiin temppelin rauniot. Kuva: Wikipedia.
Artemiin temppelin rauniot. Kuva: Wikipedia.

Plutarkhoksen mukaan Aleksanteri oli hyvin kaunis, kullanväriset hiukset ja vaalea iho. Aleksanterin silmien kerrotaan olleen eriväriset, toinen musta ja toinen harmaa, ja hänen katseensa on kerrottu herättäneen kunnioitusta ja kauhua. Aleksanteri oli erittäin ahkera ja oppimishaluinen, eikä hän juuri tuhlannut aikaansa nukkumiseen. Aleksanterin kerrotaan pitäneen istuessaan hopeakuulaa ojennetussa kädessään pronssimaljan yläpuolella. Jos hän nukahti, kuula putosi kovalla kolinalla maljaan ja herätti hänet. Aleksanteri oli erittäin kunnianhimoinen eivätkä hänen isänsä saavutukset ja voitot antaneet hänelle rauhaa. Aleksanteri nimittäin pelkäsi, ettei hänelle itselleen jäisi enää mitään saavutettavaa. Aleksanteri oli myös hyvin taikauskoinen ja uhrasi säästelemättä jumalille. Tarina kertoo, että kerran Aleksanterin tuhlattua liikaa suitsuketta hänen opettajansa Leonidas sanoi: ”Sillä tavoin voit uhrata silloin, kun olet herrana maissa, missä suitsuketta kasvaa”. Kun Aleksanteri sitten aikanaan valmistautui marssimaan Arabiaan, hän lähetti kotiin Leonidaalle suuren kuormallisen suitsuketta ja määräyksen, ettei tämä enää säästelisi jumalien kunnioittamisessa.

Aleksanterin ulkoisen kauneus tulee hyvin esille tässä marmoriveistoksessa.
Aleksanterin ulkoisen kauneus tulee hyvin esille tässä marmoriveistoksessa.

Tunnetuin tarina Aleksanterin lapsuudesta on tarina Bucefaloksesta, hänen hevosestaan. Bucefalos muodostuu Kreikan sanoista boos kefale, joka merkitsee häränpäätä tai oikeammin käännettynä härkäpäistä. Bucefalos oli tuotu Thessaliasta, josta Aleksanterin aikana tuotiin parhaat hevoset. Sitä tarjottiin kuningas Philippokselle, mutta se osoittautui mahdottomaksi käsitellä. Yksikään kuninkaan hovitallimestareista ei kyennyt taltuttamaan sitä. Nuori Aleksanteri puhui halveksivasti näistä yrityksistä jolloin hänen isänsä kysyi kuvitteliko hän itse suoriutuvansa tehtävästä paremmin. Aleksanteri meni hevosen luo ja käänsi sen pään kohti aurinkoa, sillä hän oli huomannut sen säikkyvän omaa varjoaan; Aleksanteri taputteli ja rauhoitteli hevosta, ja hyppäsi sitten äkkiarvaamatta sen selkään. Hevonen yritti turhaan heittää Aleksanteria selästään. Aleksanteri antoi sen juosta itsensä väsyksiin, minkä jälkeen hän ratsasti takaisin isänsä luo rauhoittuneen Bucefaloksen selässä. Philippos lausui silloin kuuluisat sanansa: ”Poikani, sinun on hankittava itsellesi suurempi valtakunta, sillä Makedoniassa ei ole sinulle riittävästi tilaa”. Kuningas osti Bucefaloksen Aleksanterille, joka myöhemmin nimitti kaupungin, Bucephalian, rakkaan hevosensa mukaan.

Roomalainen pronssikopio Aleksanteri Suuren patsaasta. Viittaa mahdollisesti alkuperäiseen veistosryhmään, jonka Aleksanteri tilasi kuvanveistäjältään Lysippokselta kunnioitaakseen 25 Granikoksessa kaatunutta toveriaan. Pystyyn noussutta Bucephalusta tukeva peräsin viittaa Granikosjoen ylitykseen.
Roomalainen pronssikopio Aleksanteri Suuren patsaasta. Viittaa mahdollisesti alkuperäiseen veistosryhmään, jonka Aleksanteri tilasi kuvanveistäjältään Lysippokselta kunnioitaakseen 25 Granikoksessa kaatunutta toveriaan. Pystyyn noussutta Bucephalusta tukeva peräsin viittaa Granikosjoen ylitykseen.

Filosofi Aristoteles alkoi opettamaan Aleksanteria tämän ollessa 13-vuotias. Aleksanterin kerrotaan olleen mallioppilas. Hän rakasti Homerosta ja hän jopa nukkui Ilias tyynynsä alla. Akhilles oli hänen sankarinsa, josta hän katsoi polveutuvansa. Aleksanteri oli hyvin kiinnostunut maantieteestä, koska hän oli jo varhain päättänyt valloittaa koko maailman. Myös eläintiede kiehtoi häntä ja hän järjesti Aristoteleelle rahaa ja suuren joukon tutkimusapulaisia; hän avusti itsekin tutkimuksissa merkitsemällä saksanhirviä; hän laittoi kultaisen kaularenkaan joukolle näitä eläimiä, jotta myöhemmät metsästäjät olisivat saaneet selville, miten vanhaksi hirvet voivat elää. Juurikaan muuta me emme tiedä Aleksanterin opiskelusta Aristoteleen kanssa. Kaunopuheisuudessa Aleksanteri sai opetusta lampsakoslaiselta filosofilta Anaksimeneelta. Urheilussa Aleksanteri oli erittäin hyvä kuten kertomus Bucephaluksesta osoittaa.

Aristoteles opettaa Aleksanteria, Jean Leon Gerome Ferrisin maalaus vuodelta 1895.
Aristoteles opettaa Aleksanteria, Jean Leon Gerome Ferrisin maalaus vuodelta 1895.

Aleksanteri oli 20-vuotias noustessaan valtaan. Maat, jotka hänen isänsä oli kukistanut, nousivat heti kapinaan, kun tieto Philippoksen kuolemasta tuli, ja Demosthenes puhui Ateenassa tyhmästä pojannulkista, mutta ennenkuin kukaan arvasikaan Aleksanteri oli jo Korintissa ja panhelleeninen liitto tunnusti hänet kaikkien kreikkalaisten sotavoimien ylipäälliköksi.

Hyvin suoritetun työn jälkeen Aleksanteri lähti Kreikasta ja hyökkäsi pohjoisia maakuntia vastaan. Nopean sotaretken avulla hän taivutti Traakian kuuliaisuuteen ja eteni voitokkaasti yhä pohjoisemmaksi aina Tonavalle asti, missä hän tapasi germaaniheimon, jonka soturit olivat epätavallisen suurikokoisia, kertoo Arrianos. Aleksanteri kysyi heiltä, mitä he pelkäsivät eniten toivoen että heidän pelkonsa kohdistuisi häneen, mutta germaanit vastasivat, etteivät he pelänneet muuta kuin että taivas sattuisi romahtamaan alas; he kunnioittivat rohkeita miehiä ja panivat suuren arvon makedonialaisten ystävyydelle. Aleksanteri teki sopimuksen heidän kanssaan ja kääntyi sen jälkeen takaisin etelään.

Aleksanteri Suuren isä kuningas Philippos II.
Aleksanteri Suuren isä kuningas Philippos II.

Kreikassa oli tällä aikaa levinnyt huhu, jonka mukaan Aleksanteri oli kuollut ja tiedon vahvisti henkilö, joka itse väitti olleensa Aleksanterin kuoleman silminnäkijänä. Theban asukkaat tästä rohkaistuneina tappoivat kaupungin komendantin ja sulkivat makedonialaisen varuskunnan kadmeiaan. He lähettivät sanan kreikkalaisille kaupungeille pyytäen tukea ja liittoutumista makedonialaisten ylivaltaa vastaan. Ateenassa Demosthenes puolsi heitä ja onnistuikin helposti saamaan kansankokouksen taivuteltua lähettämään apua Theballe, mutta avunannosta ei ehtinyt tulla mitään, sillä Aleksanteri oli jo Theban porteilla ja vaati, että kansannousun molemmat johtajat oli luovutettava. Theban kaupunki valloitettiin rynnäköllä ja väkivaltaa käyttäen. Miehiä, naisia ja lapsia hakattiin kuoliaaksi ja varsinkin Fokiista, Plataiaista ja Orkhomenoksesta kotoisin olevat sotilaat käyttivät tilaisuutta hyväkseen kostaakseen kotipaikkakuntiensa puolesta, jotka thebalaiset voitonpäivinään olivat tuhonneet maan tasalle. Ne, jotka jäivät eloon Theban väestöstä myytiin orjiksi lukuunottamatta pappeja ja harvoja muita henkilöitä. Näiden harvojen joukossa oli nainen nimeltä Timokleia, joka saavutti Aleksanterin kunnioituksen tekemällään teolla. Eräs ratsuväen kenraali oli raiskannut Timokleian ja tekonsa tehtyään vaatinut tätä näyttämään, minne talon kalleudet oli kätketty. Timokleia näytti silloin kaivoa, jonne hän tyrkkäsi miehen ja työnsi suuria kiviä tämän perään. Runoilija Pindaroksen jälkeläiset säästettiin myös, koska Pindaros oli kerran ylistänyt oodissaan erästä Aleksanterin esi-isää. Pindaroksen koti Thebassa sai jäädä koskemattomaksi, mutta muuten kaikki kaupungin rakennukset revittiin hajalle huilumusiikin tahdissa ja koko alue jaettiin Theban naapureitten kesken.

Ptolemaios Lagoksen poika. Hän oli Aleksanteri Suuren sotapäällikkö, ja hänestä tuli Aleksanterin kuoleman jälkeen Egyptin kuningas. Ptolemaios kirjoitti vanhoilla päivillään Aleksanterin elämäkerran, jota Curtius ilmeisesti käytti lähteenään. Kuva: Wikipedia.
Ptolemaios Lagoksen poika. Hän oli Aleksanteri Suuren sotapäällikkö, ja hänestä tuli Aleksanterin kuoleman jälkeen Egyptin kuningas. Ptolemaios kirjoitti vanhoilla päivillään Aleksanterin elämäkerran, jota Curtius ilmeisesti käytti lähteenään. Kuva: Wikipedia.

Tallenna

Tallenna

Jaa mielipiteesi artikkelista

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s