Antiikin Roomasta meille tulee usein mieleen tooga. Tooga kertoi kansalaisen asemasta, ja sitä oli käytettävä julkisissa tilaisuuksissa. Roomalaiset kuitenkin inhosivat pitkää, kuumaa ja epämukavaa vaatettaan.
Ihmisiä oli kokoontunut Rooman forumille kuuntelemaan Augustuksen puhetta. Valkoiseen toogaan pukeutunut keisari Augustus kiehui raivosta kun kesken puheen hän oli huomannut ryhmän miehiä, jotka eivät olleet pukeutuneet toogaan. Roomalaiset käyttivät toogaa aina ulos mennessään ja varsinkin virallisissa tilaisuuksissa, mutta yhä useammin näki kansalaisia, jotka vähät välittivät kunniakkaasta perinteestä. Augustus ei sietänyt tätä välinpitämättömyyttä. “Katsokaa, roomalaiset, maailman valtiaat, he pukeutuvat toogaan!” Augustus huudahti sarkastisesti. Roomalaisen historioitsijan Suetoniuksen mukaan Keisari Augustus antoi tapauksen jälkeen virkamiehilleen määräyksen, jonka mukaan foorumille tai edes sen lähettyville ei saisi vastedes päästää ketään, joka ei ollut pukeutunut toogaan.
Keisarille ja samanmielisille roomalaisille tooga edusti Rooman kansalaisuutta ja valtakunnan loistokkuutta. Muiden valtioiden kuninkaat, prinssit ja kenraalit näyttivät mahtinsa pukeutumalla koreisiin asuihin ja näyttäviin aseisiin, mutta roomalaisen ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle valkoisessa toogassaan, ja hän saattoi odottaa itseään kohdeltavan arvonsa mukaan.Toogaa saivat käyttää ainoastaan Rooman kansalaiset. Rooman valtakunnan ulkopuolellakin tiedettiin, että toogaan pukeutunut roomalainen saattoi aina luottaa mahtavan valtakunnan tukeen ja apuun. Toogasta oli kuitenkin ajanlaskun alun tienoille tultaessa kehittynyt vaivalloinen ja epämukava vaate. Useimmat roomalaiset suorastaan inhosivat epämukavaa vaatettaan.
Tooga oli alunperin ollut kevyt ja yksinkertainen vaate, mutta keisari Augustuksen aikana se koostui jo jopa kuuden metrin pituisesta villakankaasta. Tooga kuvasti kantajansa sosiaalista asemaa, sillä sen pukeminen ei onnistunut yksin vaan siihen tarvittiin orjan apua. Toogan pituus aiheutti myös monia muita ongelmia. Kankaalla oli taipumus valua alaspäin, mutta sen lukuisten laskosten piti kuitenkin istua täydellisesti. Toogaa ja sen laskoksia piti olla koko ajan asettelemassa paikoilleen.
Roomalaisen retoriikan opettajan Quintilianuksen mukaan esimerkiksi oikeudessa puhuvan lakimiehen toogan piti istua täydellisesti. Jos kangas alkoi valua, se oli korjattava välittömästi. Vasta noin puolivälissä puhetta toogaa sai siirtää sivuun esimerkiksi hikoilevan kaulan tai rintakehän päältä. Quintilianuksen mukaan puhuja sai kuitenkin rentoutua puheen päätyttyä: “Voimme valua hikeä, näyttää väsymyksemme, ja antaa vaatteemme luisua sekasortoiseksi kasaksi”.
Tooga oli myös epäkäytännöllinen säässä kuin säässä. Sateella sen helmat pyyhivät vesilätäköitä ja lakaisivat mukaansa kaiken kuran ja lian, ja kesähelteellä monille laskoksille aseteltu tooga oli sietämättömän kuuma.
Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla elänyt runoilija Juvenalis totesi, että toogaa ei käytetty juuri muualla kuin Roomassa. “Jos totta puhutaan, suuressa osassa Italiaa kukaan ei pukeudu toogaan ennen kuin vainajana”. Roomalaiset nimittäin haudattiin toogassa.
Roomassakin toogaan suhtauduttiin penseästi, vaikka keisari Augustus painotti sitkeästi sen merkitystä. “Kannatteko päällänne vaatetta vai taakkaa? kysyi 200-luvulla elänyt kirjailija Tertullianus maanmiehiltään ja jatkoi “Jos vastaatte ‘Vaatetta’, seuraan teitä kotiin ja katson, mitä teette heti päästyänne kynnyksen yli”. Kirjailija tiesi mistä puhui. Päästyään kodin seinien sisäpuolelle roomalaiset yleensä ensitöikseen riisuivat yltään epämukavan vaatekappaleen.
Antiikin Historia ja Kulttuuri 
1 Comment