Antiikin Roomassa ja sen provinsseissa on varmasti ollut naisgladiaattoreita, ei kuitenkaan tiedetä varmasti kuinka yleistä naisten esiintyminen gladiaattoreina on ollut. Usein naisgladiaattoreiden on kuviteltu olleen orjia, mutta ilmeisesti naistaistelijat eivät useinkaan olleet orjia, jotka olisi pakotettu taistelemaan toisiaan vastaan. He näyttävät olleen ammattilaisia, jotka otettiin yhtä vakavasti kuin miespuoliset kollegansa.
Satiirikko Juvenalis teki pilkkaa aiheesta. Hän kirjoitti 1. vuosisadan jKr. loppupuolella näin: ”Katso miten hän huohottaa toistaessaan iskuja opettajan perässä, miten hän vaipuu kumaraan kypärän painon alla, ja naura sitten kun hän laskee aseensa ja istuu potalle”.
Osa näistä naisista eivät olleet ainoastaan vapaaehtoisia, vaan lähdetekstien mukaan heidän joukossaan on saattanut olla myös jalosyntyisiä naisia. Larinumista löydetty senaatin päätös keisari Tiberiuksen ajalta kielsi sellaisten henkilöiden ”joilla koskaan oli ollut oikeus istua ritarien joukossa” naispuolisten sukulaisten esiintymisen gladiaattoreina. Antiikin lähteissä ei juurikaan ole tietoja naisgladiaattoreista. Ensimmäinen selkeä maininta areenalla esiintyneistä naisgladiaattoreista on peräisin keisari Neron hallituskaudelta.
Amazon oli poikkeuksellinen gladiaattori siinä mielessä, että hänen muistokseen tehty reliefi on peräisin hellenistisestä Halikarnassoksen kaupungista, Vähä-Aasian rannikolta. Areenat olivat yleisempiä imperiumin länsiosissa, mutta 1. vuosisadan jKr. lopulla gladiaattorin uralle saattoi ilmeisesti ryhtyä myös valtakunnan kreikkalaisissa itäosissa. Jotkin idän kaupungit pyysivätkin aktiivisesti keisarilta lupia näytäntöjen järjestämiseen.
Amazonin oli luovuttava oikeuksistaan gladiaattorinvalassa ja sallittava itsensä polttamisen, ruoskimisen ja sitomisen, sekä hyväksyttävä kuolema miekasta. Polttaminen saattaa viitata tapaan, jossa ihoa kosketettiin poltinraudalla kuoleman varmistamiseksi. Gladiaattorinvalansa vannottuaan taistelija otti taiteilijanimen, joka yleensä oli peräisin mytologiasta. Viittaukset amatsoneihin olivat luonnollisesti yleisiä naistaistelijoiden parissa. Miesgladiaattoreiden tavoin naistaistelijat olivat kouluttajiensa, lanistojen (”teurastaja”) alaisia.
Reliefissä hänen vastustajanaan on Akhillia. Naiset taistelevat ilman kypäriä, mikä saattaa johtua siitä, että näin heidän kasvonpiirteensä erottuvat. Reliefin alareunaan on mahdollisesti kuvattu katsojien päitä tai naisten kypärät tunnistamisen vuoksi. Ammatin häpeällisyydestä johtuen monet gladiaattorit halusivat tulla tunnistetuiksi mieluummin kypäränsä kuin kasvojensa perusteella. Molemmilla naisilla on samanlaiset varusteet kuin miehillä, minkä perusteella he luultavasti taistelivat paljain rinnoin miesgladiaattorien tavoin.
Kummallakin gladiaattorilla on kaareva kilpi (scutum) ja lyhyt pistomiekka. Käsivarsissa on suojukset (manicae) ja jaloissa säärisuojat. Varusteiden tarkoitus oli suojata taistelemista haittaavilta vammoilta, mutta samalla jättää kantaja alttiiksi tappaville iskuille.
Tässä tapauksessa molemmat taistelijat pääsivät areenalta elävinä. Tämä oli yleensä palkkio erityisen jännittävästä kamppailusta, jollaisesta nyt oli selvästikin kysymys sillä kansalaisten mielestä ottelua sopi muistaa veistoksella.
Naiset osallistuivat toisinaan ivamielessä pidettyihin taistelunumeroihin, mm. keisari Domitianus antoi heidän taistella kääpiöitä vastaan, mutta toisinaan heidän vastustajansa olivat miehiä. Amazon vaikuttaa kuitenkin olleen ammattilainen, jollaiset taistelivat alkuillasta tähtiesiintyjien joukossa.
Lähde: Philip Matyszak & Joanne Berry: Lives of the Romans, 2008
Antiikin Historia ja Kulttuuri 