Rooman kulta-ajan loppu osuu yksiin Marcus Aureliuksen kuoleman kanssa, mutta seuraavalla vuosisadalla Roomaa piinanneet ongelmat olivat kehkeytymässä jo Marcus Aureliuksen elinaikana. Marcus Aureliuksen pätevyys ja päättäväinen toiminta kuitenkin estivät tilanteen pahenemisen kriisiksi. Toisin kuin myöhempien aikojen umpimähkään valitut keisarit, Marcus Aurelius koulutettiin hallitsijaksi lapsesta lähtien. Hänen isänsä oli kuollut muutama vuosi hänen syntymänsä (121 jKr.) jälkeen ja jättänyt pojan rikkaan äitinsä Domitia Lucillan kasvatettavaksi. Nuoresta Marcus Aureliuksesta tuli keisari Hadrianuksen suosikki, ja keisari määräsi perijänsä Antoninus Piuksen adoptoimaan hänet. Suvut olivat jo ennestään läheisiä, ja yhteydet lisääntyivät Marcus Aureliuksen naitua serkkunsa Faustinan vuonna 146.Marcus Aurelius oli kiinnostunut filosofiasta, ja hänen vanhempansa rohkaisivat häntä monien kuuluisien opettajien avulla. Näiden joukossa oli puhuja Fronto, jonka kanssa Marcus Aurelius oli säännöllisessä kirjeenvaihdossa. He keskustelivat filosofiasta mutta myös ihan jokapäiväisistä asioista.
Marcus Aurelius sai nauttia rauhallisesta perhe-elämästä. Hän tuli hyvin toimeen niin äitinsä, adoptioperheensä kuin vaimonsakin kanssa. Tämä synnytti hänelle 13 lasta, joista Commodus oli ainoa eloon jäänyt poika. Perhesiteet olivat niin vahvat, että kun Marcus Aureliuksesta tuli keisari maaliskuussa 161, hän vaati adoptioveljensä Lucius Veruksen nimitettäväksi hänen hallitsijakumppanikseen. Vaikka Marcus Aurelius oli käynyt läpi tavanomaisen virkauran, häneltä puuttui tyystin sotilaallinen kokemus. Kun parthialaiset päättivät testata uutta keisaria kaappaamalla Armenian ja hyökkäämällä Syyriaan, Verus sai johtaakseen Rooman vastaiskun tosin Veruskin jätti varsinaisen sodanjohdon kokeneille alaisilleen.
Parthialaiset lyötiin perin pohjin , ja heidän tärkeimmät kaupunkinsa, Ktesifon ja Seleukeia Tigriksen varrella valloitettiin; osaksi siksi, että rutto oli heikentänyt Parthiaa. Rooman armeijakin säi väistämättä tartunnan, ja vuonna 166 epidemia saavutti Rooman. Ajoitus ei olisi voinut olla huonompi Marcus Aureliukselle, jolla oli toinen vakava kriisi käsissään. Tonavan rajaa painostivat vaeltavat germaaniheimot, jotka aiheuttivat vaivaa valtakunnalle koko seuraavan vuosisadan ajan. Ruttoepidemia seurasi Marcus Aureliusta, kun hän lopulta lähti liikkeelle vuonna168 ja lääkäri Galenoksen oli hypättävä keisarin laivaan Aquileiassa Pohjois-Italiassa. Vuonna 169 Verus kuoli, luultavasti sydänkohtaukseen, ja jätti Marcus Aureliuksen hallitsemaan yksin.
Näihin aikoihin Marcus Aurelius alkoi kirjoittaa kirjeitä itselleen. Hänen kirjekoelmansa Itselleni ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi; tekstit ovat hyppelehtiviä ja hieman epäjohdonmukaisia, toisinaan itseensä viittaavia ja hyvin tiiviitä. Korkealentoiset stoalaiset aatteet esitetään toisinaan huomattavan karkeasti. Kuten seuraavista sanoista voimme päätellä “Mies voi ympäröidä itsensä niin paljolla rikkaudella ja omaisuudella, ettei hänelle jää paikkaa mihin paskantaa”. Kaikesta huolimatta mietteet ja niissä esiintyvä elämän ja kunnian katoavaisuuden pohdiskelu inspiroi jälkipolvia.
“Järjellä on sekä yhteinen että ikioma hedelmänsä, ja siitä syntyy uutta samanlaista kuin on järki itse. Jos pystyt, opeta toisenlaiseksi. Jos et, muista, että juuri tätä varten sinulle on annettu hyväntahtoisuus”.
Näin Marcus Aurelius ilmaisi itseään mietiskelyissään, erityisesti varoittaessaan itseään vallan vaaroista. Mutta vuodesta 169 lähtien hän oli taipumuksistaan huolimatta sotilashallitsija. Hän johti armeijan Germaniaan ja sitten Tonavalle. Hänen legiooniensa oli taisteltava Hispaniassa ryösteleviä maureja vastaan, ja idässä oli yhtä rauhatonta. Marcus Aureliuksen vaimo Faustina kuoli vuonna 175, mutta Marcuksen kamppailu jatkui. Lyhyt hengähdystauko salli hänen palata viettämään triumfia Roomaan vuonna 176, mutta uudet barbaarihyökkäykset lähettivät hänet taas kiireesti pohjoisrajalle, minne hän jäi kuolemaansa (180 jKr.) saakka. Marcus Aurelius oli päättänyt, että vakaus ja jatkuvuus olivat tärkeitä, ja niin hän teki uransa suurimman karhunpalveluksen valtakunnalle nimittämällä Commoduksen seuraajakseen. Hän uskoi, että paras kasvatus ja parhaat neuvonantajat korjaisivat tämän puutteet, mutta Commodus ei hyötynyt kummastakaan, vaan hänestä tuli Rooman huonoin hallitsija Neron jälkeen. Jälkipolvet muistivat Marcus Aureliuksen kauden hyvän hallintotavan ja vakauden esikuvana, ja häntä itseään pidetään yhtenä harvoista keisareista, joka kehittyi ihmisenä valtakautensa aikana.
Antiikin Historia ja Kulttuuri 