Apollodoros – Trajanuksen Arkkitehti

Apollodoros on arkkitehti ja insinööri, joka on  jättänyt Rooman kaupunkikuvaan kenties kaikkein näkyvimmät jäljet. Häntä kutsutaan Apollodoros Damaskolaiseksi erotukseksi muista samannimisistä kirjallisuuden, retoriikan ja filosofian parissa vaikuttaneista maineikkaista henkilöistä.

Voidaan olettaa, että Apollodoros oli kotoisin Damaskoksesta, mutta siitä miten hän päätyi keisari Trajanuksen lähipiiriin, ei tiedetä mitään. Apollodoros oli mukana kun Trajanus aloitti Daakian sotaretkensä v. 101. Sotaretken aikana hän suunnitteli valtavan sillan yli Tonavan, joka toimi sillanpääasemana Trajanuksen joukoille. Silta oli myös taidonnäyte roomalaisten teknisestä osaamisesta. Silta oli yli kilometrin pituinen ja se oli niin hyvin rakennettu, että sen säilyneitä pilareita täytyi kaataa vielä 1900-luvun alussa, koska ne vaaransivat joen laivaliikennettä. Arkkitehti itse oli niin ylpeä projektistaan, että kirjoitti tutkielman (sittemmin kadonneen) sillan rakenteesta.

Trajanuksen suurin hanke oli oman forumin rakentaminen, johon hän käytti Daakian sodista saamaansa sotasaalista. Forum oli melkein yhtä suuri kuin muut keisariforumit yhteensä. Rakennustyöt vaativat Quirinalis-kukkulan rinteen kaivamista yli 60 metrin syvyyteen ja sen muuttamista tiilipäällysteiseksi terassiksi, joka nousi ylöspäin viitenä valtavana askelmana.

Apollodoroksen mestariteokset ovat osittain säilynyt suunnaton basilika ja kauppatori, jonka hän rakensi osaksi Trajanuksen forumia. Apollodoroksen suunnitelman pohjana oli roomalainen sotaleiri rakennuksineen. Torikokonaisuus vihittiin käyttöön vuonna 112. Forum muodostui neliskulmaisesta pylväikön rajaamasta aukiosta, jonka keskellä oli keisaria esittävä ratsastajapatsas. Sisäänkäynti oli eteläsivulta Augustuksen forumin puolelta. Aukion pohjoispuolella oli poikittain viisilaivainen Basilica Ulpia, joka molemminpuolisine eksedroineen oli Rooman suurin basilika (176x59m.) Pohjoispuolella sijaitsivat myös Atrium Libertatiksen kirjaston korvanneet kreikan- ja latinankieliset kirjastot ja niiden välissä keisarin kunniapylväs, jonka jalustaan hänet haudattiin. Pylvään pohjoispuolelle keisari Hadrianus rakennutti vielä jumalaksi korotetun edeltäjänsä temppelin. Aukion rakennusmateriaaleina käytettiin erivärisiä marmoreita ja graniitteja, ja sen itäsivun vaatiman kallioleikkauksen peitoksi rakennettiin tiilellä päällystetystä muurimassasta kuusikerroksinen kauppahallikompleksi, joka on säilynyt erittäin hyvin.

Trajanuksen kylpylä kuuluu myös saman aikakauden rakennustöihin. Trajanus hyödynsi Esquilinuksen tulipalossa vapautunutta maa-alaa sekä ylimääräisiä vesivaroja ja yhdisti nämä kylpyläksi, josta Apollodoros muovasi huippuunsa kehitetyn version roomalaisesta rentoutumismuodosta.

Kylpylä rakennettiin Domus Aurean raunioiden päälle Oppius-kukkulalle. Kylpylä oli suurin mitä siihen asti oli rakennettu. Ympäröivine tiloineen se oli 330×315 metriä ja se oli ensimmäinen, jossa varsinaisen kylpylän lisäksi oli myös urheilukenttiä, luentosaleja ja erilaisia virkistystiloja. Rakennus oli suunnattu niin, että lämpimiksi tarkoitetut tilat olivat lounaisella ja viileät tilat koilisella suunnalla, koska siten voitiin parhaiten hyödyntää luonnon olosuhteita.

Ne, jotka ovat aikeissa matkustaa Roomaan, kannattaa perillepäästyään tehdä kävelyretki Colosseumin takana sijaitsevan Esquilinus-kukkulan puistoon. Trajanuksen rakennuttama kylpylä peitti lähes koko nykyisen puistoalueen. Kylpylästä on säilynyt muutamia seinärakenteita, mutta suurimmaksi osaksi kylpylä on jo tuhoutunut.

Apollodoroksella oli varmat mielipiteet arkkitehtuurista. Kerran hän hylkäsi erään Trajanuksen alaisen tarjoaman suunnitelman sanoen: ”Et ymmärrä näitä asioita. Anna olla ja ala piirtämään kurpitsoja.” Kurpitsoilla viitattiin ivallisesti kupoleihin, joita tämä amatööriarkkitehti lisäsi mielellään suunnittelemiinsa rakennelmiin. Mutta amatööriarkkitehdin kurpitsat ovat säilyneet tähän päivään asti. Ne ovat siroteltuina keisari Hadrianuksen huvilaan, joka sijaitsee Tivolissa (antiikin Tibur), noin 20 kilometriä Roomasta itään. Keisari Hadrianus itse toimi huvilansa suunnittelijana. Apollodoros oli erinomainen arkkitehti, joka valitsi vihamiehensä erittäin epäviisaasti. Hadrianuksesta tuli keisari Trajanuksen jälkeen vuonna 117 ja Apollodoroksen ura kärsi arvattavan takaiskun. On mahdollista, että hän yritti mielistellä keisaria omistamalla tälle kirjan piirityssodankäynnistä. Keisaria, jolle kirja omistettiin, ei kuitenkaan ole mainittu nimeltä, ja säilyneet kopiot ovat menettäneet arvonsa koska myöhempien aikojen kirjoittajat ovat lisänneet niihin omia ajatuksiaan. Näin ollen Apollodoroksen omat ajatukset ja motiivit ovat hämärtyneet.

Hadrianus lähetti Apollodorokselle suunnitelmansa Venuksen ja Rooman temppelistä, jota hän oli rakennuttamassa Colosseumin viereen. Apollodoros lähetti keisarille paluupostissa luettelon asioista, jotka tämä oli suunnitellut väärin. Hän esitti myös kriittisiä näkemyksiä jumalten patsaista, jotka olivat täysin suhteettoman kokoisia niille suunniteltuihin tiloihin. Hän lisäsi myös sarkastisen kommentin, että jumalat ”eivät olisi voineet lähteä pyhäköistään vaikka olisivat halunneet.” Rakennustyöt olivat edenneet jo liian pitkälle jotta epäkohdat olisi voitu poistaa. Sen sijaan Hadrianus poistatti miehen, joka oli osoittanut ne hänelle.

Apollodoros karkotettiin Roomasta ja hän kuoli maanpaossa vuonna 129. Hadrianuksen vihamiehet otaksuivat, että Hadrianus itse asiassa määräsi Apollodoroksen teloitettavaksi. Yksikään keisari ei voinut poistaa sitä jälkeä, jonka Trajanuksen arkkitehti oli jättänyt Rooman kaupunkiin. Monet hänen töistään ovat yhä tänä päivänä nähtävissä.