Aleksanteri Suuren armeijaa johti hovi, joka matkusti aina hänen mukanaan. Se muodostui noin sadasta miehestä, joista käytettiin nimitystä ”henkilökohtaiset toverit”. Hellenistisellä ajalla oli tapana, että kuningas antoi hovimiehilleen purppuranpunaiset viitat merkiksi heidän asemastaan. Tämä käytäntö luotiin jo Aleksanterin hallintokaudella. Aleksanteri pukeutui taisteluissa joskus koristeelliseen pukuun mutta yleensä hänellä oli tapana käyttää toveriratsuväen (hetaroi) upseerin univormua. Kuuluisassa Aleksanteri-mosaiikissa näemme Aleksanterin pukeutuneen sellaiseen, mutta siinä hänellä on kultareunuksinen purppuranpunainen viitta, ei tavallista joukko-osastoviittaa.
Aleksanteri johti joukkojaan kuninkaallisesta teltasta, joka oli erittäin vaikuttava. Siinä oli sotaneuvostoa varten oma osasto mikä on mahdollisesti ollut erillään teltan pääosasta. Teltassa oli myös aula, jonka ohi kukaan ei voinut kulkea ohittamatta kuninkaallista hovimiestä Kharesta. Siellä sijaitsi myös asevarasto. Aleksanterin asunto sijaitsi aulan takana. Teltan pystyttämistä varten oli oma ryhmänsä, jota johti makedonialainen sotilas nimeltä Proksenos. Aleksanterista huolehti hänen kamariherransa ja kuninkaallista telttaa vartioi henkivartiokaartin sotilas. Alueen puolustuksesta vastasi Hypaspistai-joukkojen (Hypaspistai eli kilvenkantajat olivat jalkaväen huippuyksikkö) erikoisosasto. Aleksanterilla oli mukanaan myös ennustaja, joka laati ennustuksia ennen taisteluita.
Aleksanteri toi keväällä vuonna 334 eaa. Aasiaan armeijansa, joka oli kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Sen perustana oli makedonialainen armeija, mutta joukkoon oli lisätty joukko-osastoja Makedonian naapuruston vasallivaltioista. Joukot koostuivat paionialaisista, agriaaneista, triballeista, odrysialaisista ja illyrialaisista. Aleksanteri oli Thessalian armeijan ylipäällikkö ja Korintin liiton (Makedonian kuninkaan Filippos II:n luoma liitto johon kuuluivat kaikki antiikin Kreikan kaupunkivaltiot, Spartaa lukuun ottamatta. Liitto syntyi talvella 338 eaa. sen jälkeen kun Filippos löi Ateenan ja Theban joukot Khaironeian taistelussa.) johtaja joten Kreikan kaupunkivaltiot antoivat Aleksanterin käyttöön sekä jalkaväen että ratsuväen joukko-osastoja ja laivoja omista laivastoistaan. Joukkojen lukumäärää lisättiin myös käyttämällä palkkasotureita, joista suurin osa oli kreikkalaisia. Armeijassa mukana olleiden kansallisuuksien välillä oli aiempia erimielisyyksiä ja kommunikoiminen ryhmien välillä oli kielivaikeuksien takia vaikeaa. Jännitteet eri kansanryhmien välillä yritettiin pitää mahdollisimman hyvin kurissa jotta armeija pystyi täyttämään tehtävänsä.
Ylimpänä armeijan hierarkiassa olivat esikuntaupseerit, kuninkaallinen henkivartiokaarti ja muut päälliköt. Armeija oli sotaretkien aikana jaettu moneen divisioonaan (moirai), joista jokaisen johtoon nimitettiin komentaja. Yleensä komentajat säilyttivät myös yksittäiset taksikset (jalkaväen osastot, jotka koostuivat noin 1500 miehestä.) komennossaan. Komentajien alapuolella hierarkiassa olivat loput upseerit, jotka oli valikoitu makedonialaisista ylimystöperheistä. Joukko-osastojen johtaminen oli ikään kuin perheasia. Useat komentajat näyttävät olleen niiden alueiden merkittävien sukujen jäseniä, joilta yksiköiden miehet oli otettu. Aleksanteri itse antoi henkilökohtaisesti käskyt armeijalle. Käskyjen välittämiseen käytettiin merkinantotorvea. Aleksanterin oma torvensoittaja soitti signaalin, jonka sitten eri joukko-osastojen soittajat toistivat.
Aleksanterin valtakunnan asioista huolehti kanslia, joka oli jaettu osastoihin, joista jokaista johti kuninkaallinen ministeri, joka oli arvoltaan verrattavissa kuninkaalliseen henkivartijaan. Armeijaministeriöstä oli vastuussa Eumenes Kardialainen. Siitä huolimatta, että kanslian jäsenet olivat päteviä miehiä ja osa Aleksanterin henkilökohtaisia tovereita, heidän osallistumisensa kenttäjohtoon oli rajoittunutta joko syntyperän epäselvyyden tai fyysisten sairauksien takia. Tästä syystä he olivat väheksyttyjä upseerien keskuudessa. Armeijaministeriö sijaitsi kuninkaallisen armeijaministerin teltassa. Siellä säilytettiin kopioita kaikesta armeijaa koskevasta kirjeenvaihdosta sekä kaikista armeijan asiakirjoista. Asiakirjahallinnon perustana olivat kutsuntaluettelot ja ohjesäännöt, jotka määrittelivät jokaisen yksilön vahvuuden. Myös palkka, varusteet sekä täydennysjoukot määräytyivät niiden mukaan kuten joskus myös ruoka-annokset ja ylennykset. Aseet, haarniskat,vaatetus,juoma-astiat ja kantojuhdat jaettiin ajoittaisena yleisenä jakona. Varusvarastot on luultavasti pidetty keskitetysti kuormastossa. Jalkaväessä varastot oli jaettu 256 miehen yksiköiden eli lochoidien mukaan. Ratsuväessä yksikköinä olivat ilai (eskadroonat) ja hekatostuas (kenturio). Varusteiden jako oli yksiköiden sotilspalvelijoiden tehtävä.
Sotilasneuvosto oli jaettu useiksi osastoiksi, joiden johdossa oli ministeri apunaan joukko tarkastajia. Tietoja on säilynyt ratsuväkiministeristä ja Egyptin palkkasoturiministeristä, jolla oli kaksi tarkastajaa alaisenaan. Samoin on löydetty mainintoja siitä, että tarkastajia on määrätty erikoistehtäviin johtamaan maakuntien sotilasvoimia.
Lähde : Ruth Sheppard : Alexander The Great at War
Antiikin Historia ja Kulttuuri 