Pontius Pilatus – Roomalainen Maaherra Juudeassa

Pontius Pilatus on historiallinen henkilö, jonka nimi on tuttu useimmille nykyihmisille. Me emme kuitenkaan tiedä hänen elämästään juuri mitään. Hänestä ei ole mitään varmaa tietoa paitsi niiltä kymmeneltä vuodelta, jotka hän toimi Juudean prokuraattorina. Historioitsijat Tacitus ja Josefus, jotka olivat suunnilleen Pilatuksen aikalaisia, mainitsevat hänet teksteissään. Myös filosofi Filon mainitsee teksteissään Pilatuksen, mutta hänen on sanottu arvostelleen Pilatusta niin yliampuvasti, että hänen sanomisiaan pidetään väritettyinä ja yliampuvina. Tiedot Pontius Pilatuksesta rajoittuvat näihin lähteisiin, sekä Uuden Testamentin evankeliumeihin.

Josefus ja Filon antavat Pilatuksesta kuvan miehenä, jota juutalaiset vihasivat, koska hän oli julma, ahne ja äkkipikainen. Hän ylenkatsoi juutalaisia perinteitä ja teki jatkuvasti virheitä, jotka johtivat verisiin yhteydenottoihin. Nykyinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei Pilatuksen hallinnossa ollut mitään, mikä olisi erottanut sen muiden virkamiesten toimintatavoista. Rooman keisariajan maaherroja oli tapana syyttää paikallisväestön raa’asta kohtelusta ja veronkeruusta. Kaikki viittaa siihen, että juutalaisina sekä Josefus että Filon ovat liioitelleet Pilatuksen julmuutta.

Jos asiaa tarkastellaan lähemmin niin Pilatuksen valinnat kertovat enemmänkin virkamiehestä, joka toimi tunnollisesti ja käytti harkintavaltaansa suhteellisen hyvin. Juudeassa vallinneiden jänniteiden purkamiseen vaadittiin hyviä sotilaallisia kykyjä, yhteiskunnallista näkemystä, tilannetajua ja pelisilmää. Ilman näitä ominaisuuksia Pontius Pilatus tuskin olisi pysynyt maaherrana kymmentä vuotta. Aika on poikkeuksellisen pitkä, koska maaherrat yleensä toimivat viroissaan 3-4 vuotta.

Pilatuksen nimi oli tuttu roomalaisille. Kaksi vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua roomalaiset taistelivat monta sotaa samnilaisia vastaan. Pilatuksen nimi esiintyy näiden Rooman vihollisten joukossa ja myöhemmin roomalaisaristokraattien ja sotilaiden nimenä. Kaukaiset maat kuten Hispania ja Skotlanti väittivät itseään Pilatuksen synnyinpaikaksi, mutta todennäköisesti Pilatus oli kuitenkin Roomalainen.

Historiaan Pontius Pilatus ilmestyy ensimmäisen kerran Juudean prefektinä vuonna 26 jKr. Prefektillä (lat. praefectus – maaherra) oli kolme päätehtävää: verotus, siviilihallinto ja oikeus. Pilatus mm. valvoi veronkantoa, hän vastasi juutalaisten viranomaisten kanssa laista ja järjestyksestä, ja hän toimi toisinaan tuomarina ja päätti ennen kaikkea kuolemantuomioista. Maaherra vastasi suoraan keisarille. Pilatuksen aikana maaherran titteli oli prefekti, joka myöhemmällä ajalla muutettiin prokuraattoriksi.

Caesareasta löydettiin vuonna 1961 piirtokirjoitus, jossa mainitaan ”Pontius, Juudean prefekti” mikä vahvistaa hänen historiallisen olemassaolonsa ja virkansa. Kesarea oli Pilatuksen tukikohta Juudeassa, vaikka hän maaherrana matkusteli paljon. Hänellä oli komennossaan vain vähän apujoukkoja ja sotilaita. Legioonat olivat Syyrian käskynhaltijan komennossa. Pilatuksen oli saatava tahtonsa läpi oman auktoriteettinsä ja Rooman maineen avulla ilman merkittävää sotilaallista tukea.

Pilatuksen edeltäjänä toiminut Valerius Cratus oli edellisen vuosikymmenen ajan yrittänyt sopeuttaa juutalaisten uskonnolliset tunteet Rooman hallintoon. Melkein heti virkaan astuttuaan Pilatus ymmärsi miten herkkiä nuo tunteet olivat. Pilatus oli siirtämässä joukkojaan Jerusalemiin, ja koska hän tiesi, että sotamerkeissä olevat keisarinkuvat saattaisivat aiheuttaa pahennusta, Pilatus toi joukkonsa kaupunkiin yöllä. Kun pyhässä kaupungissa havaittiin tämä, juutalaisten lähettiläät pyysivät Pilatusta poistamaan sotamerkit ja hän suostui. Ehkä hän tunsi olevansa vakaammalla pohjalla vihkiessään kuvioituja kilpiä kaupungissa, koska ne eivät rikkoneet juutalaisten tapoja tai käytäntöjä. Tästä huolimatta niitä pidettiin osoituksena roomalaisten röyhkeydestä. Pilatus kuitenkin piti kiinni oikeuksistaan joten juutalaiset ohittivat hänet ja vetosivat keisariin, joka määräsi kilvet siirrettäviksi Kesareaan.

Pilatus ei ollut vietävissä, vaikka Evankeliumit antavatkin hänestä kuvan tahtoa vailla olevana miehenä ja taivuteltavissa olevana ylituomarina Jeesuksen oikeudenkäynnissä. Evankeliumien kertomuksissa tapahtuu käänne, kun väkijoukkojen suosima ja ylistämä Jeesus suuntasi Jerusalemiin, mutta joutuikin Pontius Pilatuksen pidättämäksi ja kansan hylkäämäksi. Jeesus pidätettiin, vietiin ensin papiston ja sitten roomalaisten viranomaisten eteen. Koska juutalaiset eivät saaneet teloittaa ketään, he toimivat yhteistyössä Pontius Pilatuksen kanssa, joka antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

Ristiinnaulitseminen oli tavanomainen roomalainen kuolemanrangaistus, jossa tuomittu sidottiin tai naulattiin ristille ja jätettiin pilkkaavien väkijoukkojen ja luonnonolojen armoille. Pääsääntöisesti ristiinnaulitseminen oli rangaistuksena tarkoitettu selooteille ja muille vallankumouksellisille, sekä pahimmille rikollisille. Jeesus sanoi, että Pilatus oli syyllinen väärän tuomion langettamiseen, mutta hän ei kuitenkaan ollut asiasta vastuussa siinä määrin kuin juutalaisten ylipapit.

Virkansa edellyttämällä tavalla Pilatus pyrki selvittämään oliko Jeesus poliittinen uhka Roomalle. Hän oli tottunut oikeudenkäyttäjä ja hän tuli nopeasti siihen tulokseen, ettei väitteitä Jeesuksen vaarallisuudesta ollut. Hän pohti vaihtoehtoja ja valitsi niistä sitten Roomalle edullisimman vaihtoehdon. Syytetty vapautettaisiin jottei hän kannattajansa alkaisi kapinoimaan ja tilanne johtaisi aseelliseen selkkaukseen. Päätöksestään hän kertoi juutalaisneuvostolle selkeästi. Neuvosto ylipappi Kaifaan johdolla vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista, mutta Pilatus tarjosi heille Jeesuksen sijasta kapinoitsijana pidettyä Barabbasta. Se ei onnistunut jolloin Pilatus ymmärsi, että Jeesuksen vapauttaminen aiheuttaisi suurempia mellakoita kuin hänen surmaamisensa. Pilatus pesi kätensä ja antoi juutalaisneuvoston pitää päänsä. Pilatuksella oli ylin tuomiovalta, mutta käytännössä juutalaiset tekivät paikalliset päätökset, jotka Pilatus hyväksyi elleivät ne sotineet Rooman etua vastaan.

Todennäköisesti Pilatus ajatteli myös itseään. Hän halusi vaalia suhteita eikä halunnut vaarantaa tasapainoa, joka vallitsi hänen ja ylipappi Kaifaan välillä. Toisin kuin useimmat roomalaiset maaherrat, Pilatus ei vaihtanut ylipappia kertaakaan, vaan hän piti Kaifaan virassaan koko kautensa ajan. Pilatus saattoi luopua Jeesuksen hengen pelastamisesta myös siitä syystä, että se olisi voinut maksaa hänen oman virkansa.

Neljännellä vuosisadalla eläneen kirkkohistorioitsija Eusebioksen on joidenkin historioitsijoiden mukaan väitetty sanoneen, että Pilatus olisi lopulta tehnyt itsemurhan. Tätä seikkaa pidetään kuitenkin hyvin epätodennäköisenä.

Oli totuus mikä hyvänsä, Pilatus päihittää tunnettuudessaan  monet antiikin ajan mahtihahmot. Jumalanpalveluksissa jo ensimmäisellä vuosisadalla käyttöön otettu apostolinen uskontunnustus kiteyttää Jeesuksen ja Pilatuksen yhteyden sanoihin: ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin” (lat. passus sub Pontio Pilato, cruxifixus, mortuus, et sepultus.). Yhä edelleen miljoonat ihmiset ympäri maailman toistelevat näitä sanoja.

Niille, jotka ovat kiinnostuneita Pontius Pilatuksesta suosittelisin luettavaksi seuraavia mielenkiintoisia kirjoja:

• Pontius Pilatuksen kirjeet – Juudean maaherran kirjeet ystävälleen Senecalle, toimittanut W.P. Crozier.
• Eric-Emmanuel Schmitt: Pilatuksen Evankeliumi
• Asko Sahlberg: Pilatus