Via Appia on kaunis ja tunnelmallinen tie, jonka varrella kasvavat sypressit ja pinjat. Nämä puut kasvoivat sen varrella jo silloin kun muinaiset roomalaiset kulkivat sitä pitkin. Tienvarrella sijaitsevilla niityillä on nähtävissä antiikin raunioita, ja etelässä häämöttävät maalaukselliset Albanin kukkulat. Useinpien hautojen travertiini ja marmoripaadet on ryöstetty, mutta jäljellä on vielä jonkin verran alkuperäisiä veistoksia tai niiden jäljennöksiä.
Kävelyretken Via Appialla voi aloittaa esim. Cecilia Metellan haudalta. Tämä iso rummun muotoinen hauta on Via Appia Antican kuuluisimpia nähtävyyksiä. Cecilia Metella oli aatelisnainen, jonka isä ja puoliso olivat rikkaita patriiseja ja menestyneitä sotapäälliköitä Rooman tasavallan loppuaikoina. Ceciliasta itsestään ei tiedetä juuri mitään. Lord Byron pohtii hänen tuntematonta kohtaloaan runossaan ”Rome, the Campagna Tomb of Cecilia Metella”(1788–1824).
Paavi Bonifatius VIII lahjoitti haudan omalle Catanien suvulleen vuonna 1302. Hauta otettiin osaksi linnoitusta, joka tukki Via Appian ja antoi suvulle siten tilaisuuden periä tienkäyttäjiltä kalliit maksut. Paavi Sixtus ryöväsi haudan marmoripäällysteen 1500-luvulla.
Tien toisella puolella on San Nicolan goottilaisen kirkon rauniot, jotka Cecilia Metellan haudan tavoin kuuluivat Caetanin suvun keskiaikaiseen linnoitukseen.
Tästä voi jatkaa kävelyreittiä seuraavaan risteykseen (Via C. Metella) , jossa on vielä paikoillaan alkuperäisiä antiikin aikaisia tiekiviä. Kivet ovat erittäin kestävää tuliperäistä basalttia. Kun ohitat seuraavan risteyksen (Via Capo di Bowe) näkyy molemmin puolin tietä lisää hautoja. Joissain on näkyvillä jäänteitä torneista, jotka aikanaan rakennettiin hautojen päälle. Muutaman yksityistalon jälkeen tulee vastaan sotilasalue, jonka keskipisteenä on Forte Appio, yksi kaupungin ympärille 1800-luvulla rakennetuista linnoituksista. Hieman edempänä on Marcus Serviliuksen haudan rauniot, joissa on uusklassistisen kuvanveistäjän Antonio Canovan vuonna 1808 esiin kaivamien reliefien kappaleita. Canova oli ensimmäisiä, joiden mielestä esiin kaivetut haudat piirtokirjoituksineen ja reliefeineen tulisi jättää alkuperäisille paikoilleen.
Tien toisella puolella on reliefi miehestä, joka on lyhyttä viittaa lukuunottamatta alasti. Sitä kutsutaan sankarireliefiksi. Tien vasemmalla puolella on ns. Senecan haudan rauniot. Senecalla oli lähistöllä talo, jossa hän teki itsemurhan vuonna 65 jKr. keisari Neron käskystä. Tämän jälkeen saavutaan Sixtus Pompeus oikeamielisen sukuhaudalle. Tämä vapautettu orja eli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Hautakirjoitus kuvastaa isän surua kun hän joutui hautaamaan nuorena kuolleen lapsensa.
Via dei Lugardin jälkeen oikealla on puiden suojassa paavi Urbanuksen hauta. Vasemmalla hieman tien sivussa on suuren korokkeen rauniot. Ne ovat luultavasti Juppiterin temppelistä. Hieman edempänä on Caius Liciniuksen hauta, sitten pienempi doorilainen hauta sekä Hilarius Fuscuksen upea hauta, jonka reliefeissä on viisi rintakuvaa hänen omaisistaan. Seuraavana on Tiberius Claudius Secondinuksen hauta, johon 100-luvulla jKr. haudattiin keisarin vapauttamia orjia.
Käveltyäsi kolumbaarion raunioiden ohi saavut Quintus Apuleiuksen haudalle sekä Rabiriin vapautettujen orjien uudelleenrakennetulle haudalle. Siinä on piirtokirjoituksen yllä friisissä kolme puolivartalokuvaa. Oikeanpuoleinen on Isiksen papitar. Hänen takanaan näkyy sistrum, Isiksen palvontamenoissa käytetty helistin.
Suurin osa näistä haudoista on eroosion muodottomiksi kuluttamia kivikasoja kahta poikkeusta lukuunottamatta. Toinen on köynnöskoristeinen hauta, jonka uudistetussa friisissä on lapsihahmoja, ja toinen on Frontonin hauta, jossa on jäljennös neljä muotokuvaa sisältävästä reliefistä. Keskellä olevat hahmot pitävät toisiaan kädestä.
Kun saavut Via di Tor Carbonelle, Via Appia jatkuu edelleen suorana ja jos haluat voi jatkaa kävelyä, sillä tien varrella riittää vielä paljon hautoja ja raunioita. Tämä reitti, jota olen tässä artikkelissa kuvannut lähtee liikkeelle Cecilia Metellan haudalta ja kävelyreitin pituus on noin 3 kilometriä. Paras aika kävelyreitille on aikaisin aamusta jolloin ei vielä ole liian kuuma. Levähdyspaikkoja reitin varrella on useita. Lähellä kävelyreitin aloituspaikkaa on baari ja Via Appian alkuosuudella on myös useita tunnettuja ravintoloita kuten Cecilia Metella. Mukaan kannattaa pakata myös omia virvokkeita.
Antiikin Historia ja Kulttuuri 