Rooman Keisarit: Tiberius

Tiberius Caesar Augustus. Keisariksi 19.8.14 jKr. Syntyi 16.11.42 eKr. Kuoli 16.3.37 jKr.

Tiberius syntyi Tiberius Claudius Nero nimisenä 16. marraskuuta vuonna 42 eKr. Hänellä oli sama nimi kuin isällään. Tiberiuksen esi-isät olivat merkittäviä roomalaisia patriiseja. Lapsuutensa tuleva keisari joutui viettämään eläen kiertolaisen elämää. Julius Caesarin murhaa seuranneiden sisällissotien ja vainojen vuoksi Tiberiuksen vanhemmat joutuivat jatkuvasti olemaan pakomatkalla, koska hänen isänsä oli Octavianuksen vastustaja ja tasavaltalainen aristokraatti.

Tiberiuksen vanhemmat erosivat ja hänen äitinsä meni naimisiin Octavianuksen, tulevan keisari Augustuksen kanssa. Octavianuksen tarkoitus oli saada Tiberiuksen äidin Livian kanssa poikalapsia, mutta Octavianuksen toiveet eivät toteutuneet ja pari jäi lapsettomaksi. Tiberius kasvatettiin Octavianuksen kodissa ja hän sai yläluokkaisen aatelismiehen koulutuksen. Hänestä piti tulla sotapäällikkö ja virkamies. Tiberiuksen virkaura alkoi hänen ollessaan 17-vuotias, jolloin hän pääsi kvestoriksi. Hänen uransa jatkui nousujohteisena ja myös hänen sotilasuransa oli menestyksekäs. Muutamaa vuotta myöhemmin Tiberius meni naimisiin Marcus Agrippan tyttären Vipsania Agrippan kanssa. Kerrotaan, että Tiberiuksen ja hänen vaimonsa liitto oli erittäin onnellinen. Vuonna 13 eKr. Tiberiuksen ollessa konsulina heille syntyi poika, joka nimettiin Tiberiuksen veljen mukaan Drusukseksi.

Seuraavana vuonna Tiberius menetti surullisella tavalla onnellisen perhe-elämänsä, jota hän suri loppuelämänsä ja joka teki hänestä kyynisen ja katkeran. Tiberiuksen ongelmat alkoivat siitä, kun hänen appensa Marcus Agrippa kuoli. Augustuksen avioliittolaki määräsi, että Julian, Augustuksen ainoan lapsen, olisi mentävä naimisiin vuoden kuluessa. Julia oli jo Agrippan eläessä havitellut Tiberiusta itselleen ja nyt hänelle koitti oiva tilaisuus pyytää isältään Tiberiusta miehekseen. Augustuksen mielestä Tiberius oli syntyperältään erittäin sopiva henkilö hänen tyttärensä aviomieheksi. Augustus pakotti Tiberiuksen ottamaan eron rakkaasta aviovaimostaan ja menemään naimisiin tyttärensä kanssa. Tiberius ei enää saanut olla missään tekemisissä entisen vaimonsa kanssa.

Avioliitto Julian kanssa ei sujunut. He saivat lapsen, mutta tämä kuoli hyvin nuorena, jonka jälkeen heidän välinsä viilenivät nopeasti eikä Tiberius enää viihtynyt kotona. Hän kävi paljon pohjoisen provinsseissa (Germaniassa, Dalmatiassa ja Pannoniassa) hoitamassa sotilasasioita. Hän toimi siellä menestyksekkäästi muutaman vuoden ajan kunnes hänet valittiin konsuliksi vuonna 7 eKr. Vuonna 8 eKr. Tiberius sai viideksi vuodeksi kansantribuunin valtuudet eli osan Augustuksen vallasta. Tiberius kuitenkin ilmoitti luopuvansa kaikesta vallasta. Hän päätti lähteä Romasta ja lähti viettämään syrjäistä elämää Rhodoksen saarelle.

Tiberiuksen mukana matkusti hänen astrologinsa Thrasyllus. Antiikin aikana astrologiaa pidettiin vakavasti otettavana tieteenä ja Tiberius otti sen erityisen vakavasti. Syy Tiberiuksen lähtöön saattoi hyvinkin olla siinä, että hän kuunteli astrologinsa neuvoja. Tiberius itse kertoi lähtönsä syyn olevan se, että Augustuksen tyttärenpojista Gaiuksesta ja Luciuksesta oli tullut täysikasvuisia ja että hän halusi lähdöllään ilmaista luopumisensa vallanperimysjärjestyksestä. Tiberius ei halunnut kilpailla heidän kanssaan vallasta. Historioitsija Suetoniuksen mukaan lähdön syy oli se, että hän ei enää sietänyt vaimoaan Juliaa, mutta ei voinut erotakaan hänestä. Tiberiuksen lähtöilmoitus ei miellyttänyt Augustusta. Hän antoi Tiberiukselle luvan lähteä kun tämä oli ollut neljä päivää syömälakossa.

Tiberius oli ollut Rhodoksella neljä vuotta kun hän sai tietää, että Augustus oli saanut tarpeekseen tyttärestään Juliasta, Tiberiuksen vaimosta. Augustus oli karkottanut Julian Roomasta aviorikoksen vuoksi ja samalla myöntänyt Tiberiukselle avioeron. Seuraavana vuonna Tiberiukselle myönnetyt kansantribuunin valtuudet päättyivät ja hänestä tuli yksityishenkilö. Tiberius oli näin vapaa virka- ja aviohuolista ja hänestä Rooma alkoi tuntumaan houkuttelevalta paikalta. Augustus ei kuitenkaan antanut hänelle lupaa palata takaisin Roomaan.

Vuonna 2 jKr. Tiberius sai vihdoin luvan palata Roomaan. Hän muutti Roomaan yksityishenkilönä eikä hänestä pitänyt tulla Augustuksen seuraajaa. Vuonna 4 jKr. kun Augustuksen tyttären pojat olivat kuolleet Augustus adoptoi Tiberiuksen pojakseen. Tiberiuksesta tuli Augustuksen vallan perijä, jolle alettiin heti siirtämään valtaa. Historioitsija Tacituksen mukaan Augustus nimitti Tiberiuksen seuraajakseen vain siksi, että ihmiset näkisivät miten hyvä keisari hän itse oli.

Tiberius oli nyt virallisesti Tiberius Julius Caesar. Hän lähti sotimaan pohjoiseen ja Balkanin vuorilla taistellessaan hän valloitti Rooman provinssiksi koko Illyrian. Vuonna 13 jKr. Tiberiukselle siirrettiin lisää Augustuksen valtaa ja hän oli käytännössä katsoen maan hallitsija jo ennen Augustuksen kuolemaa.

Syyskuun 18. päivä vuonna 14 jKr. Roomassa tehtiin historiaa. Rooma oli nimellisesti edelleen tasavalta ja edesmennyt Augustus oli ”tasavallan ensimmäinen kansalainen”, princeps. Tiberius oli jo 54-vuotias, ei mitenkään nuori enää. Rooman senaatti rukoili ja suostutteli Tiberiusta ottamaan vallan. Tiberius sanoi olevansa liian vanha, mutta otti sen kuitenkin. Nyt Tiberiuksen virallinen nimi oli Tiberius Caesar Augustus. Hän oli kokenut ja ansioitunut sotapäällikkö, mutta hän ei kuitenkaan keisariksi tultuaan enää pyrkinyt valloittamaan lisää alueita Roomalle, vaan ainoastaan varmisti olemassa olevat rajat. Tämä oli myös Augustuksen toive.

Augustus oli ehtinyt suunnitella Tiberiukselle myös seuraajan. Augustuksen määräyksestä Tiberius adoptoi edesmenneen veljensä pojan Germanicuksen. Tiberiuksella oli myös oma poika Drusus, mutta Augustuksen tahtoa noudattaen hän suosi Germanicusta vallanperimyksessä. Tämä osoittaa sen, että Tiberiuksesta olisi tullut loistava virkamies, koska keisarina hän noudatti tunnollisesti edesmenneen Augustuksen laatimia ohjeita ja suunnitelmia. Germanicus kuitenkin kuoli ollessaan sotaretkellä vuonna 19 jKr. On väitetty, että murhan takana olisi keisari itse, jotta olisi saanut poikansa Drusuksen seuraajakseen. Drusus toimi konsulina vuonna 21 jKr.

Tiberius oli pitkä ja vähäpuheinen mies, joka käveli kumarassa ankara ilme kasvoillaan, eikä hän juuri koskaan sairastellut. Hänen olemuksensa herätti ihmisissä tunteen, että hän olisi ollut täynnä ylimielisyyttä. Tiberius inhosi imartelua, eikä hän pitänyt lainkaan siitä, että hänen kunniakseen haluttiin pystyttää patsaita ja temppeleitä. Tätä mielistelyn kavahtamista pidettiin ylimielisyytenä ja se vähensi hänen suosiotaan.

Tiberius hoiti valtion taloutta niin hyvin, että verotus keveni ja valtionkassa oli reilusti plussalla. Säästötoimien vuoksi Tiberius kuitenkin sai kitsaan maineen. Tiberius ei rakennuttanut juuri mitään, kun taas Augustus oli rakennuttanut valtavan määrän upeita rakennuksia, joissa ei marmoria säästelty. Hän myös korjautti rapistuneet rakennukset ja saattoi päätökseen Julius Caesarin aloittamat rakennusprojektit. Näistä kaikista hän sai paljon kunniaa, mainetta ja kansansuosiota. Kansassa aiheutti ärtymystä erityisesti se seikka, ettei Tiberius halunnut järjestää julkisia näytäntöjä, joihin kansa oli tottunut Augustuksen hallituskaudella. Maakuntien oloja Tiberius paransi huomattavasti. Provinsseissa Rooman keisari oli etäinen hahmo ja ainoa asia, jossa keisarin toiminta näkyi, oli se, millaisen maaherran keisari oli komentanut heitä paimentamaan. Maakuntien kuvernööreillä oli tapana rikastua huomattavasti virkaa hoitaessaan, mutta tällaista verotuskäytäntöä Tiberius hillitsi sanomalla, että hyvä paimen keritsee, ei nylje. Tiberius oli hyvä keisari provinssien asukkaille.

Tiberiuksen maine huononi entisestään hänen hyväksyessään majesteettirikoslain väljän tulkinnan. Majesteettirikos oli rikos valtiota vastaan ja nyt keisarin loukkaaminen tulkittiin valtion loukkaamiseksi. Aiempina aikoina majesteettilakia oli sovellettu lähinnä maanpetoksiin, mutta nyt hänen majesteettinsa loukkaamisesta saattoi oikeus tuomita kenet tahansa kuolemaan ja julistaa tämän omaisuuden valtiolle menetettäväksi. Se oli kätevä keino päästä eroon hankalista henkilöistä. Jotkut henkilöt vain olivat sellaisia, että heidät täytyi tuomita rikkeistä, jotka tuskin edes olivat rikkeitä. Joku oli kertonut juoruja keisarista, toisella oli keisarin kuvalla varustettu raha mukanaan käymälässä, joku oli kurittanut orjaa Augustuksen patsaan lähellä ja niin edelleen. Kuka tahansa saattoi syyttää ketä tahansa miltein mistä tahansa. Näin syntyi ilmiantajien ammattikunta, joka elätti itsensä sillä, että sai provisiona kolmanneksen kuolemaantuomitun takavarikoidusta omaisuudesta. Syytökset majesteettirikoksista olivat yleisiä erityisesti 20-luvulla, mutta tapa juurtui Roomaan niin sitkeästi, että varsinkin ensimmäisen vuosisadan aikana maanpetossyytteen saaminen ei ollut harvinaista.

Tiberius oli älykäs, mutta se ei estänyt häntä tulemasta huijatuksi. Hänen ihmistuntemuksensa oli huono ja hän jakeli virkoja häikäilemättömille vallantavoittelijoille ja juonittelijoille. Pahin näistä oli Sejanus, henkivartiokaartin päällikkö. Hän onnistui voittamaan Tiberiuksen luottamuksen ja pääsi hänen ystäväkseen ja työtoverikseen. Sejanuksen tarkoitus oli syrjäyttää Tiberiuksen poika Drusus. 30-vuotiaalla Drusuksella oli vaimo Livilla, jonka Sejanus vietteli ja sai Livillan mukaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli myrkyttää Drusus. Se onnistui ja Tiberiuksen ainoa poika kuoli. Elettiin vuotta 23 jKr. Tiberius oli 67-vuotias ja hän halusi jo vetäytyä politiikan hoidosta. Sejanus houkutteli hänet muuttamaan pois Roomasta. Tiberius alkoi viettämään elämäänsä Caprin saarella sijainneessa luksushuvilassaan.

Kansalaissotien aikana moni oli joutunut kääntämään takkia ja viimeistään Augustuksen aikana teeskentely ja imartelu juurtuivat lähtemättömästi keisariajan hallintokulttuuriin. Tämä systeemi suosi pettureita ja heistä parhaimmat valikoituivat vallan huipulle. Tiberiuksen alaisuudessa toimi joukko Rooman valtakunnan taitavampia mielistelijöitä ja kaksinaamaisia juonittelijoita ja keisari tuli monta kertaa petetyksi. Tästä syystä Tiberiuksesta tuli vanhemmalla iällään epäluuloinen, katkera ja julma. Tämä kaikki lisäsi hänen itseinhoaan mutta se ei pysäyttänyt häntä tekemästä pahaa toisille. Caprin huvilallaan hänellä oli tapana heitättää mereen henkilöt, joista hän ei pitänyt. Kerrotaan myös, että Tiberius omistautui lihallisten himojensa tyydyttämiselle niin paljon kuin iältään suinkin kykeni. Näitä irstaita tekojaan toteuttaakseen hänellä oli paljon henkilökuntaa, nuoria miehiä ja naisia mutta myöskin lapsia. Tarina kertoo, että hän harrasti pikkukalaleikkiä pienten poikien kanssa, jotka pantiin kylpyyn leikkimään hänen jalkojensa väliin.

Samaan aikaan Sejanus lisäsi valtaansa Roomassa juonitellen, pettäen ja käyttäen majesteettirikospykälää valtansa kartuttamiseen. Näin Tiberiuksen hallituskausi muuttui väkivaltaiseksi. Tiberius oli jo valmiiksi luonteeltaan tyly ja kun luotettu ystävä osoittautui petturiksi, hän muuttui lopullisesti masentuneeksi ja epäluuloiseksi, suorastaan vainoharhaiseksi ihmisvihaajaksi, jonka ainoa huvi oli tuottaa tuskaa muille ihmisille.

Viimeiset elinpäivänsä Tiberius vietti Luculluksen huvilassa. Kun Tiberius oli kuollut hänen seuraajakseen valittiin Caligula, joka veti sormuksen hänen sormestaan, pujotti sen omaansa ja oli valmis nousemaan valtaistuimelle. Sitten huomattiin, että Tiberius oli virkoamassa. Caligula hätääntyi, mutta keisarillisen henkivartiokaartin päällikkö Macro suojeli Caligulan henkeä tukehduttamalla Tiberiuksen. On myös väitetty, että Caligula olisi kuristanut Tiberiuksen.

Rooman kansan keskuudessa tieto Tiberiuksen kuolemasta herätti riemua ja jotkut vaativat, että Tiberiuksen ruumis heitettäisiin Tiberiin kuten rikollisten ruumiit. Keisarin ruumis kuitenkin poltettiin ja hänen tuhkansa vietiin Augustuksen mausoleumiin muun suvun seuraan. Toisin kuin Caesaria ja Augustusta, Tiberiusta senaatti ei julistanut jumalaksi.

Tiberiuksen hallituskausi kesti 22 vuotta, 6 kuukautta ja 24 päivää. Hänen hallituskaudellaan Roomassa ei juurikaan rakennettu uutta. Keisari Tiberius oli säästäväinen mies, joka tyytyi pääasiassa korjaamaan vanhaa ja pitämään valtakunnan rauhallisena ja talouden kunnossa. Tiberiuksen hallituskaudella Roomassa syttyi neljä tulipaloa joten kaupungissa riitti korjaamista yllin kyllin.

Tiberius rakennutti kaupungin ja valtakunnan historiassa merkittävää osaa esittäneen rakennelman, henkivartiokaartinsa pretoriaanien kasarmin kaupungin itäpuolelle. Tämän Castra Praetorian muurit rakennettiin sittemmin 200-luvun lopulla Aurelianuksen kaupunginmuuriin ja nykyään sen alueella sijaitsee Rooman yliopisto sekä kansalliskirjasto. Forum Romanumin Basilica Julian Capitoliumin puoleisessa nurkassa sijainnut Tiberiuksen triumfikaari on kadonnut, eikä Palatiumin keisaripalatsia Domus Tiberianaa enää pidetä Tiberiuksen rakennuttamana vaan lähinnä Caligulan ja Neron aikaansaannoksena.

Tiberiuksen viimeiset vuodet Capraen eli Caprin alueella ovat saaneet niin huonon maineen, että Caprilla peloteltiin vielä viime vuosisadan alussa lapsia hirviöllä, jonka nimi oli Timberio. Huonon maineen takana olivat varsinkin historioitsijat Suetonius ja Tacitus, jotka seurasivat vallan käytön kehitystä huolestuneina tasavaltalaismielisten senaattorien näkökulmasta. Tiberiuksen kuollessa Rooman valtakunnan hallinto ja talous olivat kuitenkin varsin hyvässä kunnossa.

Tiberius oli keisarina jälkimainettaan parempi. Juorut hänen irstailuistaan eivät olleet sen kummempia kuin Caesarin tai Augustuksen. Majesteettirikosjutuissakin Tiberius oli pikkutekijä verrattuna Augustukseen, jonka poliittisissa vainoissa kuoli tuhansia ihmisiä. Silti Tiberiusta pidettiin julmana hirviönä ja Augustusta taas rauhankeisarina. Yksi syy Tiberiuksen epäsuosioon lienee se, ettei hän mielistellyt ketään, ei varsinkaan kansaa jolta taas sekä Caesar että Augustus olivat populistisin keinoin ostaneet suosionsa. Toinen syy oli se, että hän ei huolehtinut julkisuuskuvastaan eikä esiintynyt tarpeeksi paljon julkisilla paikoilla. Tärkein syy lienee kuitenkin se, että Tiberius pani senaattorit polvilleen. Historiankirjoitus on senaattorien sanelemaa ja meille annettu kuva Tiberiuksesta edustaa senaattorien näkökulmaa.

 Lähteet: