Mikä tekee Roomalaisista rakennuksista niin kestäviä?
Monet tunnetut antiikin Rooman rakennukset kuten Pantheon ja Colosseum ovat kestäneet aikaa jo yli kaksi tuhatta vuotta ja varsin vähäisellä huolenpidolla. Syynä tähän kestävyyteen on roomalainen betoni. Betonissa oli erityinen kestävyyttä lisäävä ainesosa: vulkaaninen tuhka.
Roomalaiset alkoivat valmistaa betonia noin vuonna 150 eaa. ja betonin valmistukseen käytettiin eri tulivuorien tuhkaa. Nopeasti vakiintui tapa käyttää erityisesti pozzolana rossa- tuhkaa, jota saatiin Albanikukkuloilta, noin 20 kilometriä Rooman eteläpuolelta. Tämän tuhkan ansiosta betonista tuli vahvaa ja ylivoimaisen kestävää.
Tutkimusten mukaan pozzolana rossan soveltuvuus betoninvalmistukseen johtuu sen erityisestä mineraalikoostumuksesta. Se ei kuitenkaan soveltunut rakennuksiin, jotka joutuivat alttiiksi merivedelle, sillä suolavesi haurastutti sitä. Tällöin käytettiin erityisesti vulkaanista tuhkaa Napolinlahdelta. Tuhka suojasi betonia suolaveden vaikutuksilta ja roomalaiset veivät sitä suuria määriä kaikkialle Välimeren alueelle, jossa sitä käytettiin satamien rakentamisessa. Tästä tuhkasta, jonka latinankielinen nimi on pulvis puteolanus, on löydetty jälkiä muun muassa Egyptistä, Turkista ja Israelista.
Rooman valtakunta hajosi vuonna 476 ja samalla katosi iäksi tämän kestävän betonin valmistusohje. John Smeaton kehitti nykyisen kaltaisen betonin vuonna 1756. 1900-luvun puolivälin paikkeilla betonirakennusten elinkaareksi suunniteltiin noin 50 vuotta. Nyt betonirakenteet pyritään yleisesti saada kestämään jopa 100-200 vuotta. Roomalaisten betonirakenteet esimerkiksi satamissa ovat kuitenkin kestäneet jo 2000 vuotta. Ero kestävyydessä on siis huomattava. Tutkijoiden mukaan antiikin Roomalaisten käyttämien betoninvalmistusmenetelmien ymmärtäminen auttaa kehittämään kestävämpää, vahvempaa ja vähemmän ympäristöä kuormittavaa 2000-luvun betonia.
Antiikin Historia ja Kulttuuri 
On jo filosofisestikn kinnostavaa miten tieto katoaa. Rooman kaltainen mahti, aikamoisine kirjurilaumoineen ja aika vähän tiedetään. No, aina voi ajatella, että näin pitkä aika kadottaa tiedon linkit, mutta sama voi tapahtua paljon nopeamminkin: jo pelkästään yhdessä sukupolvessa meinattiin kadottaa suomalainen puuveneenrakennustaito. Tästä katoamisesta ja rakentamisesta tuli kiinnostava dokumentti yleltä: Firenzen katedraalin kupolin rakentaminen. Tiedettiin, että roomalaiset osasivat rakentaa Pantheonin, mutta miten, sitä ei enää keskiajalla tiedetty. Päätettiin alkaa rakentaa kirkkoa, ilman että olisi tietoa miten kirkolle suuniteltu iso kupoli saadaan aikaan. Kinnostava ajatus, nykyisenä aikana, jolloin talot rakennetaan homehtumaan purettaviksi muutaman vuoden päästä. Ja millaista hienoa käsitystä ihmisillä oli ajasta: aletaan rakentaa kirkkoa, josta tiedetään, ettei kukaan ole näkemässä sen valmistumista. Tähän verrokkina Rinteen tokaisu, että mitä väliä on, millainen maailma on 200 vuoden päästä, koska me (MINÄ!) emme ole näkemässä. No, sarkasmi sikseen, tuossa oli muitakin jänniä aikaverrantoja. Kun kirkon kupolin tekijä syntyi, kirkkoa oli rakennettu jo, muistakseni 70 vuotta. Ja tietenkin, kun kupoli sitte saatiin valmiiksi, aika nopeasti taas katosi tieto miten se oli tehty. Joten tuossa dokumentissa paikallinen tutkija oli alkanut valmistaa pienoismallia, selvittääkseen käytännön tilanteessa asiaa. Veikkaan että taas sama tieto tulee katoamaan melko nopeasti. Niin, yksi aikaverranto vielä: pienoismallia on rakennettu kauemmin, kuin alkuperäistä kupolia 😉 Tuolla se juutuubissa tietenkin olikin: https://www.youtube.com/watch?v=kkBaxFuh40E
Oikeastaan minun piti kommentoida vaan yleisesti miten kiehtova Rooma on, antiikin lisäksi niin monine aikakerrostumineen. Roomassa viihtyy niin hyvin että olemme vaimoni kanssa käyneet siellä aika nopeassa tahdissa varmaan lähemmän kymmenen kertaa. Vaikka mitä mieltä olisi Rooman byrokratiasta, joka toki näin turistia harvoin koskettaakaan, niin ainakin linja lasitornittomasta pääkaupungista on niin hieno, että jo sen takia annan ison taputuksen!
TykkääTykkää