Roomassa on mukava liikkua jalkaisin ja Augustuksen rauhanalttarin luo pääsee esim. kun lähtee kävelemään pitkin Via del Corsoa, joka on yksi Rooman merkittävimmistä ostoskaduista. Kun tullaan suuren Ss. Ambrogio e Carlo al Corso-kirkon kohdalle niin siitä käännytään vasemmalle. Eteemme avautuvat Augustuksen mausoleumi ja sen takana Lungotevere-kadun varrella Augustuksen rauhanalttari lasirakennuksensa sisällä.
Ara Pacis Augustae eli Augustuksen rauhanalttari on antiikin Rooman merkittävimpiä monumentteja. Sitä on kutsuttu Augustuksen ajan taiteen avainmonumentiksi. Alkuperäinen alttari sijaitsi Via Flaminian kaupunginmuurin sisällä olevan osan (nykyinen Via del Corso) varrella ja se oli alun perin ympäröity köynnöksin koristellulla puisella kehällä. Rauhanalttari juhlistaa koko Välimeren alueella toteutunutta rauhaa, joka alkoi keisari Augustuksen voitettua Galliassa ja Hispaniassa käymänsä sodat. Rooman senaatti tilasi muistomerkin vuonna 13 eKr. ja se valmistui neljä vuotta myöhemmin. Se sijoitettiin niin, että Campus Martiuksella sijaitsevan ison aurinkokellon varjo osui siihen Augustuksen syntymäpäivänä. Ara Pacis on nelikulmainen, se on rakennettu matalalle jalustalle, ja sen keskellä on alttari. Kaikki seinäpinnat on koristeltu upeilla friiseillä ja reliefeillä, jotka on veistetty Carracan marmorista. Työn korkea laatu kertoo siitä, että käsityöläisten on täytynyt olla kreikkalaisia. Vuosina 1937-1938 Ara Pacis restauroitiin Benito Mussolinin käskystä nykyiseen paikkaansa Tiberin rannalle. Massiivisen rakennelman yhteydessä on monumentin historiasta kertova museo.
Neljä vuotta kestäneiden rakennustöiden jälkeen Augustus vihki Ara Paciksen vaimonsa Livian syntymäpäivänä 30. tammikuuta vuonna 9 eKr. Se omistettiin Pax Augusta- jumalattarelle, jonka tarkoitus oli edustaa Augustuksen aikaansaamaa rauhaa ja vakautta. Augustus halusi kaikin tavoin tuoda esille hankkimaansa rauhaa, Pax Romanaa, jonka merkiksi hän antoi sulkea Januksen temppelin ( temppelin ovet olivat auki sodan aikana ja suljettuina rauhan aikana) ovet Forum Romanumilla. Res gestaen tekstissä Augustus muistuttaa, että ennen hänen aikaansa koko Rooman historiassa ovet oli suljettu vain kahdesti.
Ara Paciksen tärkein osa on sitä kiertävän marmoriaitauksen veistoskoristelu. Kasviornamentit koristavat alaosaa ja yläosan reliefit esittävät Augustuksen rauhanideologiaa. Sisäänkäynnin länsisivun molemmin puolin ovat huonosti säilyneet reliefit, jotka esittävät Rooman perustajia Romulusta ja Remusta. Takana itäsivun vasemmalla puolella on Tellus eli Äiti Maa, joka pitää sylissään lapsia, jotka kuvastavat maan hedelmiä. Telluksen jaloissa on lammas ja lehmä, ja hänen ympärillään lentävät Aurae Velificantes eli nymfit joista toinen lentää joutsenen selässä ja toinen merilohikäärmeen selässä. Nämä symboloivat ilman ja veden elementtejä. Näin koko maailma pääsee osalliseksi Augustuksen tuomasta rauhasta. Takasivun oikealla puolella näemme Dea Roman, Rooman henkilöitymän maailman hallitsijattarena.
Sivuseinien reliefit kuvaavat togaan pukeutuneiden roomalaisten muodostamaa juhlakulkuetta. Vasemmalla pohjoissivulla olevat hahmot ovat roomalaisia virkamiehiä ja kansalaisia, jotka ovat saapuneet uhraamaan Augustuksen paluun kunniaksi. Tästä kulkueen alkupuolelta on säilynyt vain pieniä fragmentteja, mutta Augustuksen togan peittämä pää ja puolet hänen vartalostaan erottuvat kohdassa, josta parhaiten säilynyt osuus alkaa. Augustuksen vasemmalla puolella oleva naishahmo on todennäköisesti hänen vaimonsa Livia. Augustusta seuraa tärkeimpien pappiskollegioiden edustajien joukko, ensimmäisenä Rex Sacrorum ja kypäräpäiset Flamen-papit. Heidän perässään tulee keisariperheen jäseniä. Päänsä togalla peittänyt Agrippa erottuu selvästi. Hänen togansa lievettä pitelee nuori poika. Miehistä ainoastaan Augustus ja Agrippa ovat peittäneet päänsä togalla, koska he olivat varsinaista uhritoimitusta suorittavia virkamiehiä.
Ara Pacisin löytymisestä kertova tarina alkaa 1500-luvulta, jolloin ensimmäiset paneelit kaivettiin esiin. 100-luvun loppuun mennessä Ara Pacis jäi kokonaan alueelle kertyneen maan alle ja sen päälle alettiin pystyttää uusia rakennuksia. 1500-luvulla paikalla sijaitsi Palazzo Peretti, joka päätyi Fianon herttuan omistukseen. Alttarin osia alkoi tulla esiin 1500-luvun rakennustöiden yhteydessä. Silloin ei kuitenkaan tiedetty mistä monumentista oli kysymys ja löydetyt fragmentit hajaantuivat eri museoihin ja kokoelmiin. Osa Pariisiin, osa Firenzeen. Vuonna 1879 nuori saksalainen arkeologi Friedrich von Duhn ymmärsi, että fragmentit olivat peräisin Ara Paciksesta. Alttaria yritettiin pelastaa palatsin alta, mutta työtä ei uskallettu jatkaa rakennuksen romahtamisen pelossa.Vasta fasismin aikana, vuosina 1937-1938 kun Augustuksen syntymän 2000 juhlavuosi oli lähestymässä, palatsin alla oleva maa jäädytettiin Mussolinin käskystä nestemäisen typen avulla, ja alttarin osat saatiin kaivetuksi esiin 7.5 metrin syvyydestä. Nykyinen rauhanalttari on koottu pala palalta. Osa on alkuperäistä ja osa jäljennöstä.
Nykyään reliefit ovat marmorinvalkoisia, mutta alun perin ne oli maalattu kirkkain värein. Marskentällä sijainnut alttari toimitti samaa tehtävää kuin keskiaikaisten kirkkojemme seinämaalaukset. Ihmiset voivat nähdä niissä jumalia kunnioittavan keisariperheen loiston ja arvokkuuden sekä Rooman suuruuden, joka oli tuonut koko tunnetulle maailmalle rauhan ja vaurauden aikakauden. Juuri sellaisen kuvan Augustus halusi itsestään ja valtakaudestaan antaa.
*Kaikki artikkelissa olevat valokuvat ovat omiani jollei toisin mainita.
Antiikin Historia ja Kulttuuri 