Antiikin Roomassa ja sen provinsseissa on ollut naisgladiaattoreita. Ei tiedetä, milloin naiset taistelivat ensimmäistä kertaa ja kuinka yleistä naisten esiintyminen gladiaattoreina on ollut. Käytäntö on ilmeisesti ollut jo vakiintunut keisari Neron hallituskaudella (13.lokakuuta 54 -9.kesäkuuta 68 jaa.), koska hänen järjestämissään näytöksissä naiset taistelivat toisiaan vastaan. Usein naisgladiaattoreiden on kuviteltu olleen orjia tai alemman yhteiskuntaluokan kansalaisia, mutta naistaistelijoita tuli myös senaattoripiirien naisista.
Luultavasti naispuolisia gladiaattoreita ei otettu yhtä vakavasti kuin miespuolisia kollegoitaan eikä naisten välisiä taisteluita ollut ainakaan kaikissa tapauksissa tarkoitettu vakavasti otettaviksi ohjelmanumeroiksi. Tästä esimerkkinä voisin mainita vuonna 63 Puteolissa järjestetyn näytöksen, jossa keisari Neron vapauttama orja Patrobius oli antanut hakea naisia ja lapsia Etiopiasta, jotka taistelisivat arenalla toisiaan vastaan. Myös keisari Domitianus järjesti yönäytöksen, jossa naisgladiaattorit taistelivat soihtujen valossa toisiaan ja kääpiöitä vastaan. Näitä kumpaakaan ei voida pitää vakavasti otettavina näytöksinä, vaan pikemminkin väliaika-ohjelmana ennen todellisten näytösten alkamista. Ei ole tiedossa miten yleisö on reagoinut näihin näytöksiin.
Satiirikko Juvenaliksen mukaan naisten tuli pysyä kaukana arenalta ja hän teki pilkkaa aiheesta. Hän kirjoitti 1. vuosisadan jKr. loppupuolella näin: ” Katso miten hän huohottaa toistaessaan iskuja opettajan perässä, miten hän vaipuu kumaraan kypärän painon alla, ja naura sitten kun hän laskee aseensa ja istuu potalle” (Juvenalis, Satirae 6, 85-93, suom. Pekka Tuomisto).
On olemassa myös muutamia tunnettuja ja aikanaan ihailtuja naisgladiaattoreita. Heistä kaksi on kuvattuna reliefiin, joka on löydetty Halikarnassoksesta ja on nykyisin nähtävillä British Museumissa (kuvassa). Reliefissä esiintyvät taistelijat ovat Amazon ja Akhillia. Nimi Amazon viittaa legendaarisiin, hevosilla taisteleviin naisiin, joita hallitsi kuningatar ja jotka eivät sietäneet miehiä ympärillään. Akhillia taas oli kuin naispuolinen Akhilleus, Troijan myyttinen sankari. Naiset on kuvattu samanlaisissa varusteissa kuin miehetkin. Kummallakin gladiaattorilla on kaareva kilpi (scutum) ja lyhyt pistomiekka. Käsivarsissa on suojukset (manicae) ja jaloissa säärisuojat. Vain kypärät puuttuvat. Varusteiden tarkoitus oli suojata taistelemista haittaavilta vammoilta, mutta samalla jättää kantaja alttiiksi tappaville iskuille. Reliefissä kuvan yläreunassa on teksti apelythïsan, joka on kreikkalainen vastine käsitteelle stantes missae, joka tarkoittaa, että naiset taistelivat urheasti ja pääsivät poistumaan arenalta kunniakkaasti ja elävinä. Tämä oli yleensä palkkio erityisen jännittävästä kamppailusta, jollaisesta nyt oli selvästikin kysymys, koska kansalaisten mielestä ottelua tulisi muistaa veistoksella.
Monien gladiaattorinäytösten ihailijoiden mielestä naistaistelijat eivät olleet mistään kotoisin. Keisari Septimius Severus oli sitä mieltä, että naisten väliset taistelut loukkasivat armeijan miehisiä arvoja ja hän kielsi ne noin vuonna 200. Ei ole tiedossa katosivatko naisgladiaattorit lopullisesti keisarin kiellon myötä.
Antiikin Historia ja Kulttuuri 